Virkistyskäyttö

Virkistyskäyttö on yksi metsälain mainitsemista metsänkäytön muodoista ja se otetaan huomioon luokiteltaessa metsiä käyttöryhmiin. Ensimmäiseen, rajoitetun käsittelyn käyttöryhmään kuuluvat mm. kaupunkien ympärillä olevat metsävyöhykkeet, puistot ja viheralueet. Näihin virkistysvyöhykkeisiin voi myös liittyä luonnonsuojelualueita ja erilaisia luontokohteita.

Perinteisesti luonnon virkistyskäytössä merkittävä sija on ollut työpaikkojen lomakeskuksilla sekä nuorten ja lasten leiritoiminnalla. Nykyisin luontomatkailu liitetään yhä useammin luonnonsuojelualueiden palvelutarjontaan ja sitä järjestetään liiketoimintana. Karjalan tasavalta oli ensimmäisiä Venäjän alueista, joissa alettiin kehittää luontomatkailua tärkeänä osana aluetaloutta. Menestyvinä esimerkkeinä toimivat mm. Paanajärven kansallispuisto, Vodlajärven kansallispuisto ja Kostamuksen luonnonpuisto, joiden alueella järjestetään mm. patikkamatkoja ja kanoottiretkiä. Suosiotaan kasvattavat myös nk. ekologiset luontoleirit. Kohteiden kävijämäärät ovat rajoitettuja.

Suuremmalle yleisölle tarkoitettuja luontomatkailumahdollisuuksia ei ole vielä tarpeeksi kysyntään verrattuna. Kysyntä Venäjän luoteis- ja pohjoisosien luontokohteille on kasvanut, kun väestön mahdollisuudet matkustaa perinteisiin Etelä-Venäjän lomakohteisiin ovat vähentyneet. Luontomatkailupalvelut ovat suhteellisen alkuvaiheessa ja hinnat vielä korkeita tulotasoon verrattuna. Varsinaisten luontomatkojen lisäksi maksukykyisemmille turisteille on tarjolla lukuisten venäläisten ja myös ulkomaalaisten matkailuyritysten järjestämiä kalastus- ja metsästysmatkoja.