Metsien monikäyttö Venäjällä

Venäjän metsälaki takaa jokaiselle Venäjän kansalaiselle vapaan oikeuden liikkua metsässä ja kerätä omaan käyttöön uhanalaisia lajeja lukuun ottamatta luonnonvaraisia hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, sieniä, lääkekasveja sekä esim. pihkaa. Laki antaa myös oikeuden metsästykseen ja kalastukseen, tosin näihin harrastuksiin on lisäksi hankittava tarvittavat luvat.

Metsien monikäytöllä on tärkeä rooli Venäjällä. Keskeisimmällä sijalla ovat metsästä saatavat rinnakkaistuotteet, kuten ravinto- ja lääkekasvit, tekninen raaka-aine sekä hunaja- ja rehukasvit.

Metsän rinnakkaistuotteiden keräys ja monipuolinen hyödyntäminen on ollut Venäjällä aina laajaa. Monille kotitalouksille marjojen ja sienten merkitys ruokataloudessa ja sivutulonlähteenä on merkittävä. Metsien hyötykasvien keräys, tutkimus ja käyttö sekä tuotteiden teollinen jalostaminen ovat yleisempää kuin länsimaissa. Esimerkiksi Kostroman alueella on tehty yli 20 vuoden ajan jalostuskokeita karpalolle ja puolukalle. Tuottoisimmat lajikkeet on rekisteröity ja niiden teollista viljelyä tutkitaan. Keskeisin tutkimuslaitos on Venäjän metsänhoidon ja metsätalouden mekanisoinnin tutkimuslaitos (VNIILM). Tuottavuuden lisäksi se tutkii keruutuotteiden koti- ja ulkomaanmarkkinoiden kysyntää ja koostaa mm. karttoja metsän rinnakkaistuotteista.

Metsän rinnakkaistuotteiden talteenoton edistämiseksi vuosina 1967-1990 metsätalouspiireille (leshoz) annettiin oikeus käyttää kerätyistä ja jalostetuista tuotteista saadut tulot omiin tarkoituksiin. Lisäksi tarjottiin valtion lainaa yritystoimintaa varten. Marjojen keruuta ja jalostusta järjestettiinkin laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi Vologdan alueella, vähäisempiä määriä myös Arkangelin ja Murmanskin alueilla. Sienten keruu oli laajinta Komin tasavallassa. Viimeisinä vuosina tilanne on muuttunut jyrkästi. Talteenotto ja jalostus on vähentynyt mm. käyttövarojen puutteen, korkeiden korkojen ja kuljetustariffien sekä kuluttajien huonon maksukyvyn vuoksi.

Vaikka kotitarvekäyttöön ja myyntiin kerääminen on yleistä, suurin osa marja- ja sienisadosta jää metsiin. Hyödynnettävissä olevasta sadosta kerätään vain 10 – 40 % alueesta riippuen. Yleisimpien marjojen, karpalon, puolukan ja mustikan biologinen sato on yli 7 miljoonaa tonnia ja sienten yli 4. Hyödynnettävissä oleva sato on noin puolet biologisesta sadosta. Koivun mahlan tuotantokapasiteetin arvioidaan olevan lähes 600 miljoonaa tonnia. 


Lähteet:

Forests in Russia 2010. Federal Forestry Agency.
Bolshakov N.M., Rekreatsionnaja rol lesov, 2000.
Jaroshenko A.Ju. Evropejskaja tajga na grani tysjacheletij. Greenpeace Rossii, 1999.
Kamalov T.M., Rynok zamorozhennyh gribov i jagod. Pischevaja promyshlennost, ?11, 2002
Lesohozjaistvennaja informatsija, VNIILM, ?1, 2002
Myllynen A-L., Saastamoinen O., Karjalan tasavallan metsätalous, 1995.
Niskanen A., Demidova N., Research approaches to support non-wood forest products sector development, 1999.
O sostojanii i ispolzovanii lesnyh resursov RF v 2002 g. Ministerstvo prirodnyh resursov RF.
Shubin V.A., Girjaev D.M., Lesa Rossii, 1998
Venäjän metsälaki
ox-oxota.narod.ru
www.forest.ru
 

Päivitetty 4/2011 SK