Kirjoittelua koivutukin vientikiintiön vaikutuksista ja puun riittävyydestä Venäjällä

Venäläisten metsäalan lehtien artikkeleissa arvioidaan koivutukin vientikiintiön vaikutuksia ja raaka-aineen riittävyyttä yrityksissä.

Lesnoi Region, Luoteis-Venäjän metsälehti:

Venäläisillä puunkorjuuyrityksillä on ongelmia saada koivutukkia kaupaksi, joten sitä myydään polttopuuksi. Vaneritehtaiden tukkivarastot ovat täynnä, eikä markkinoilla ole tähän vuodenaikaan ulkomaisia ostajia. Talvella ongelma pahenee, kun koivutukin vientirajoitus astuu voimaan. Ylitarjonnan taustalla ovat puunkorjuun hyvät sääolosuhteet.

Sveza-Lesin varajohtajan Boris Frenkelin mukaan tukit saa kaupaksi syksyllä, kun puusta alkaa tyypillisesti olla pulaa. Puunkorjuuyritykset ovat eri mieltä, koska koivutukki pilaantuu pitkässä varastoinnissa. Korjuuyritykset epäilevät tehtaiden yrittävän laskea koivutukin hintaa, joka nousee vuosittain 15-20 prosentilla. Hintoihin pyritään vaikuttamaan myös ”hallinnollisen resurssin” avulla.

Vaneri- ja puulevytehtaiden myötävaikutuksella hallitus asetti koivutukin vientikiintiön vuoden 2019 alusta alkaen. Puolen vuoden aikana Venäjältä voidaan viedä 567 000 kuutiometriä koivutukkia. Vologdan alue vie yksinään jo yli puolet tästä määrästä. Kiintiön lobbauksen taustalla on kiinalainen ekspansio Venäjän markkinoille. Vuonna 2017 vanerin tuotanto laski ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, toteaa Boris Frenkel. Vanerin kysyntä oli hyvä, mutta raaka-ainetta ei ollut riittävästi. Komissa kiinalaiset ostajat tarjosivat koivuvaneritukista 1000 ruplaa enemmän ja ostivat parhaimmat laatutukit, kertoo Komin tasavallan metsäteollisuuden ja puunviejien liiton johtaja Anatoli Baiborodov. Tämän seurauksena venäläisten puunjalostajien oli nostettava ostohintojaan.

Kiinalaisista on tullut venäläiselle metsäsektorille taho, jota on helppo syyttää kaikista ongelmista. Kysymys ei ole kuitenkaan raaka-aineen rohmuamisesta. Raaka-ainetta on, mutta sen sijainti on eri kuin jalostuslaitosten. Esimerkiksi Komissa vaneritukin jalostuskapasiteetti ylittää viisinkertaisesti hakkuumäärän. Jokainen raaka-aineen lisäostaja alueen markkinoilla luo paikallisille tehtaille todellisen ongelman. Arkangelin alueella jalostuskapasiteetti on kaksinkertainen hakkuisiin verrattuna, ja vientikiintiö on tervetullut puunjalostajille. Titan Group suunnittelee uuden vaneritehtaan rakentamista, kertoo metsäpäällikkö Juri Trubin. Tällä hetkellä yhtiön hakkuumäärä riittää Arkangelin vaneritehtaan tarpeisiin, mutta uudelle tehtaalle osa raaka-aineesta olisi ostettava ulkopuolelta. Näin ollen vientikiintiöstä toivotaan pysyvää.

Karjalassa koivutukin hakkuumäärä on käytännössä sama kuin alueen ainoan koivutukin jalostajan eli Lahdenpohjan vaneritehtaan kapasiteetti. Jos vientimahdollisuutta ei ole, tehdas voi monopoliasemansa myötä sanella hinnan koivutukille. Vologdan alueella on ylitarjontaa raaka-aineesta ja sieltä viedään koivutukkia viereisille alueille ja ulkomaille. Alueen korjuuyritykset vievät ulkomaille noin 15 prosenttia korjaamastaan koivutukista. Vologdan alueen metsäyritykset ovat vastustaneet vientikiintiöt asettamista. Jos vientiä rajoitetaan, hinnat laskevat sisämarkkinoilla. Koska Vologdan alue on omavarainen koivutukin suhteen, olisimme pärjänneet hyvin ilman kiintiötäkin, toteaa Segezha Groupin metsäpäällikkö Natalia Konovalova. Tärkein kiintiöiden lobbaaja on Sveza, jonka jalostusmäärät ovat suuria ja jolla ei ole omaa puunkorjuuta. Raaka-aineen hinta on puunkorjuuyritysten kohtaloa tärkeämpi kysymys.

Vain Venäjällä koivukuitupuu jaetaan läpimitaltaan ohueen ja paksuun, toteaa Karellespromin varajohtaja Aleksei Oreškin. Tästä aiheutuu ongelmia tullauksessa, kun tarkistuksissa mietitään viedäänkö paksuläpimittaista kuitupuuta vai vaneritukkia. Lajitteluun liittyvien ongelmien vuoksi polttopuun vienti on lopetettu kokonaan Karellespromissa. Yritys on valmis maksamaan paksuläpimittaisen kuitupuun korkeamman vientitullin myös ohuelle kuitupuulle, mutta viranomaiset edellyttävät erillistä lajittelua. Vientikiintiö muuttaa lajitteluun liittyvät ristiriidat astetta vakavammaksi, kun kyseessä on hallituksen päätöksen mahdollinen rikkominen.

Lähde: Lesnoi Region

Lesnaja Industrija -metsäteollisuuslehti:

Vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla puunkorjuu on kasvanut Venäjällä yhdeksän prosenttia, samaan aikaan puunvienti on laskenut neljä prosenttia. Auttaako tämä yritysten puupulassa?

Vladimir Lugovskoj, pääjohtaja, Kontupohjan lespromhoz: Jos auttaa, niin vähän. Puunkorjuun kasvun taustalla ovat ideaaliset sääolot puunkorjuulle. Kylmä talvi ja sateeton kesä ei toistu joka vuosi, joten ei voida puhua trendistä. Jotta tilanne paranee, on kotimaisten metsänkäyttäjien sopimuksia jatkettava. Usko investointien suojasta kannustaa tienrakennukseen ja intensiiviseen metsätalouteen.

Dmitri Košetškin, pääjohtaja, Inzenskin puunjalostuslaitos: Kasvua ei ole tarpeeksi, koska se johtuu puun viennistä ulkomaille. Tuleva vientikiintiö on saanut kiinalaiset ostajat lisäämään puuntuontia Venäjältä, mikä on johtanut korjuumäärien kasvuun. Puupula jatkuu, mutta tilanteen odotetaan parantuvat ensi vuonna.

Nikolai Šmatkov, metsäohjelman johtaja, WWF Russia: Kokonaisuudessaan puunkorjuumäärien kasvu ei vähennä puupulaa, lisäksi se aiheuttaa riskin puupulan pahenemisesta. Saavutettavissa olevat metsiköt on jo ylihyödynnetty, eikä tilannetta voida parantaa nopeasti. Jos korjuumäärien kasvu johtuu sääoloista ja talvikorjuusta, loppuvuonna on luonnollisesti odotettavissa laskua.

Boris Didenko, hankinta- ja logistiikkajohtaja, Sveza: Tällä hetkellä kyseinen korjuumäärän kasvu riittää poistamaan puupulan, mutta riski sen jatkumiselle on suuri. Korjuumäärän kasvu ei ole pysyvä trendi, vaan johtuu harvoin esiintyvistä sääoloista. Jos raaka-aineen jalostus ja vienti kasvavat, korjuumäärä ei ole riittävä.

Evgeni Korotkov, pääjohtaja, Tšerepovetsin vaneri- ja huonekalutehdas: Korjuumäärän kasvu olisi riittävä, jos lähtötaso olisi korkeampi. Alkuvuoden kasvu ei siis ole riittävä ja puupula pysyy. Yrityksen vuotuinen raaka-ainetarve on 120 000 kuutiometriä yhdessä vuorossa ja 200 000 kuutiometriä kahdessa vuorossa. Tukkia saadaan kuitenkin noin 90 000 kuutiometriä ja tuotantoa joudutaan rajoittamaan. Sahatukin markkinoilla kilpailu on kovaa ja tukista on pulaa. Koivun osalta tilanne on toinen. Vuoden alussa koivutukista oli pulaa, mutta syyskuussa tilanne korjautui ja vaneritukkia on nyt yrityksissä riittävästi. Jos puunkorjuun hyvä kehitys jatkuu, vaneritukin tarjonta kattaa nykyisen kysynnän.

Aleksander Marijev, johtaja, Federaation lain FZ-415 toimeenpanotyöryhmä: Kysymys ei ole puupulasta, vaan yritysten kilpailukyvystä. Jos joidenkin sahojen raaka-ainetta menee sellutehtaille, se tarkoittaa, että kyseiset sahat eivät ole kilpailukykyisiä. Metsäteollisuuden parissa puhuttu puupula on sesonkiluotoinen ja johtuu vähäisistä hakkuista kesäaikaan. Tosiasiassa hyödynnettävissä on koko puolen vuoden aikana hakattu puumäärä. Kasvussa ovat sekä puun jalostus että vienti. Tärkeä muutos on, että Kiina suuntaa tuontiaan raakapuusta lautoihin, mikä puolestaan lisää raaka-ainetarvetta. Koivutukin vientirajoitus voi olla yksi tekijä hakkuumäärän kasvulle.  

Lähde: Lesnaja Industrija, oktjabr 2018, №10 (126)