Venäjän pellettituotanto

07.09.2012 Bioenergia
Aikakauslehti Expert julkaisi tilannekatsauksen Venäjän pellettiteollisuuden tilanteesta:
Tilastojen mukaan Venäjällä tuotettiin yli miljoona tonnia pellettiä vuonna 2011, mikä asetti Venäjän maailman tilastojen viidenneksi Ruotsin, Saksan, Kanadan ja USA:n jälkeen. Venäjästä tuli yksi tärkeimmistä puupelletin toimittajista Euroopan markkinoilla. Kiinnostus pellettien käyttöön on kasvanut myös Venäjällä: Pellettiä käytetään pääosin omakotitaloissa ja joskus myös kuntien suurissa kattilalaitoksissa. Miltä näyttää tämän Venäjälle uuden alan tulevaisuus?

Helppo pääsy markkinoille

”Venäjän ensimmäiset pellettilaitokset rakennettiin Leningradin alueelle vasta vuonna 2003. Laitteistona käytettiin rehulinjoja, joissa oli sekä puristus että pelletointi. Pelleteistä tuli kuitenkin huonolaatuisia, ja teknistä prosessia oli mahdotonta saada vakaaksi alun perin muuhun tuotantoon tarkoitetulla laitteistolla; sen vuoksi myös hinnat olivat alhaisia. Lisäksi kaikki tuotetut pelletit toimitettiin Euroopan markkinoille”, kertoo tutkimuslaitos Infobion johtaja Olga Rakitova. On selvää, että tällaisen tuotannon kulutkin olivat verrattain alhaiset. Kun yhteydet paikallisten puunkorjuuyritysten kanssa saatiin kuntoon, ratkesi pellettituotannon raaka-aineongelma ja samalla myös puunkorjaajien ongelma, miten hyödyntää puunhankintajätettä.
Jossain vaiheessa pellettibisneksestä kiinnostuivat myös isot puunjalostajat, sillä onhan puupellettien tuotanto kaikkein tehokkain tapa hyödyntää sahatuotannon sivutuotteet. Vielä vähän aikaa sitten sahanpuru, kutterilastut ja puunkuoret poltettiin paikan päällä kattiloissa, ja parhaassa tapauksessa niistä valmistettiin lastu- ja muuta puulevyä. Levytuotantolinjan rakennuskustannukset ovat kuitenkin melko suuria keskikokoiselle yritykselle ja alalla on paljon kilpailua. Pellettituotannon aloittaminen on verrattain edullista, eikä markkinoille pääsy tai vientiin tähtäävän jakeluketjun rakentaminen ole kallista. Tästä johtuen lähes kaikille suurille nykyään toimiville pellettituotantolaitoksille puupellettien valmistaminen on oheistuotantoa, jota harjoitetaan puunjalostuksen kulujen optimoimiseksi jätekuluja minimoimalla. Erikoistunutta pellettituotantoa on vain joko kaikkein suurimmilla yrityksillä tai sitten pienillä paikallisilla toimijoilla, kuten Leningradin alueella sijaitsevan Viipurin sellun (Vyborgskaja tselljuloza) ja Venäjän pellettiyrityksen (Russkaja pelletnaja kompanija) hankkeet, joista ensin mainittu rakentaa pellettilinjaa sellutehtaan yhteyteen ja viimeksi mainittu suunnittelee koko maan kattavaa kapasiteetiltaan keskikokoisten tehtaiden verkkoa.
”Käytännössä Venäjän koko vienti menee Eurooppaan teollisuussektorille; siellä yksityisten kuluttajien pellettimarkkinoita hallitsevat paikalliset tuottajat. Tällä sektorilla hinnat ovat korkeammat, mutta niin ovat myös laatu-, sertifikaatti- ja palveluvaatimukset”, kertoo Aleksei Bestšastnov, Pöyry Management Consultingin konsultti. Research Techartin arvion mukaan Venäjältä viedyn puupelletin määrä oli 879 800 tonnia vuonna 2011. Tärkeimmät vientimaat vuosina 2010 ja 2011 olivat Tanska ja Ruotsi. ”Suuret skandinaaviset biopolttoainekauppiaat toimivat välittäjinä pelletin viennissä Venäjältä”, kertoo Olga Rakitova.
Pellettikuumeen seuraukset
Vuoteen 2011 mennessä Venäjällä oli yli 200 pellettitehdasta. Niiden yhteenlaskettu kapasiteetti on useiden arvioiden mukaan jopa 3 miljoonaa tonnia vuodessa, kun taas tosiasiallinen tuotanto yltää vain miljoonaan tonniin. Kaksi kolmannesta tuotantolaitoksista seisoo tai parhaassa tapauksessa toimii kausiluontoisesti. Kehityksen ja investointien kansallisen metsätoimiston toimitusjohtajan Vitali Lipskin arvioiden mukaan alle 13 % rakennetuista pellettitehtaista toimii täysipainoisesti. Ikävä todellisuus on, että rakenteilla olevat tehtaat on tuomittu toimimaan jatkuvasti vajaakuormituksella tai päätymään jopa konkurssiin. Tilanteelle on yksinkertaiset selitykset.
Vaikka toimivia pellettitehtaita on näennäisesti todella monta, niin tosiasiassa kymmenen suurinta yritystä tuottaa yli 75 % kaikista pellettituotteista. Kun aiemmin pellettituotannon perusosa jakaantui useiden pienten ja keskisuurten tehtaiden kesken, niin nyt tuotannon kasvu ei ole niistä enää lainkaan riippuvainen. Pienten toimijoiden on vähitellen poistuttava markkinoilta. Kilpailuille vientimarkkinoille pääsevät vain suuret toimijat, jotka pystyvät takaamaan suuret ja tasalaatuiset kertaerät tarkasti määräajassa. Lisäksi venäläisten pellettien pääasialliset käyttäjät Euroopan markkinoilla eli suuret energiayhtiöt, pyrkivät hankkimaan pellettinsä muutamilta luotettavilta toimittajilta. Pienet ja keskisuuret yritykset joutuvat turvautumaan spot-markkinoihin, joilla hinnat ovat 10–15 % suoria toimitussopimuksia alhaisempia.
Riippumattomien pellettituottajien ongelmaksi jää raaka-aineen puute ja toimitusten kausiluontoisuus. Tällä hetkellä puunkorjuujäte muodostaa normin mukaisesti yhden prosentin hyvälaatuisesta leimikosta ja alle 10 prosenttia huonolaatuisesta. Hakkuujätteen kuljetus pellettitehtaalle on ongelmallista: puunhankintapaikat ja sahat sijaitsevat kaukana toisistaan. Raaka-ainetta on paljon, mutta ei siellä, missä logistiikka on kunnossa.
”Pellettitehtaiden kannattavuutta rajoittaa myös energian hinta. Pelletin hinta ei ole käytännössä noussut yhtään vuodesta 2008 alkaen, kun taas tuotantokustannukset nousevat jatkuvasti pääasiallisesti maakaasun ja sähkön hinnan nousun vuoksi”, kertoo Dmitri Kustov, Russian Wood Alliancen kaupallinen johtaja. Venäläisen tuotannon pullonkaula on jo mainittu logistiikka. Kaiken lisäksi suurin osa pellettituotannosta tullaan vielä pitkään viemään maasta, mutta Venäjällä ei ole erikoistunutta satamainfrastruktuuria muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Venäjän vaatimaton kotimaan kysyntä on kuitenkin tärkein syy, miksi pellettituotannon nopeaan kasvuun tulevaisuudessa on vaikea uskoa. Myönteisimpien ennusteiden mukaan puupellettien käyttö Venäjällä on vuoteen 2015 mennessä noin 350 000 tonnia. Venäjältä puuttuvat teollisuuden pellettimarkkinat ja sellaiset syntyvät vain valtiontukiaisilla. Venäjällähän on nykyään paljon edullisempaa käyttää kaasua, joka on edelleen olennaisesti halvempaa kuin pelletit. Tästä johtuen pellettien pääasiallinen käyttäjä on yksityinen sektori, mutta venäläiset kotitaloudet eivät kiirehdi halvoista ja tutuista polttopuista luopumista. Näin ollen pääasialliset maksukykyiset pellettien ostajat ovat keskittyneet suurten megapolien (lähinnä Moskovan) ympärille, missä kesämökkiläiset ovat valmiita maksamaan ylihintaa palvelusta. Tämä on näkynyt heti hinnoissa: Pietarin vientisatamassa yksi tonni pellettiä tuottajalta maksaa 4 000 ruplaa, kun taas Moskovassa pieni- ja keskikokoinen tukkuerä pellettiä maksaa 8 000 ruplaa.
 
Venäjän keskeisimmät pelletintuottajat:
 
 *Arvio

Lähde: Expert.ru